Ari Koistinen eläkkeelle
Asiakkaiden, yhteistyökumppanien ja kollegoiden arvostama Ari Koistinen siirtyy vapaaherraksi. Viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen Ari ehti työskennellä Studiotecissä projektipäällikkönä broadcast- ja AV-hankkeissa sekä broadcast-sektorin ylläpidosta vastaavana palvelupäällikkönä.
Ari luonnehtii itseään ”umpisavolaiseksi”. Hän on syntyisin Keiteleeltä, mutta eli lapsuuttaan ja nuoruuttaan Urho Kekkosen syntymäpitäjässä Pielavedellä. Kuopion musiikkilukioon mennessään Ari oli innokkaana rumpalina jo ehtinyt liittyä "isojen poikien" bändiin ja musiikki vei mennessään.
”Musahommien myötä kiinnostuin äänentoistoon liittyvästä elektroniikasta, laitteista ja tekniikasta. Tuli rakenneltua omia kaiuttimia ja pikkumiksereitä. Lukion jälkeen opiskelin mittaus- ja säätötekniikkaan sekä mikrotietokoneen toimintaan ja konekieliohjelmointiin liittyviä kursseja. Valmistuin mittaus- ja säätötekniikan teknikoksi Oulusta”, Ari kertoo.
1980-luvun puolivälissä Arille aukesi paikka Yleisradion tehoston ja kokeilustudion äänilaitehuollossa.
”Legendaarinen kokeilustudio oli teknikon taivas, jossa pääsi räpläämään uusimpia laitteita. Vuosikymmenen vaihtuessa siirryin Ylen Itä-Suomen aluehuoltoteknikoksi ja odotettu paluu vaimon ja kolmen pienen lapsen kanssa Savoon tuli ajankohtaiseksi. Ylen radiopuolen tekniikan lisäksi vastuulleni tuli myös Kuopion TV-studion ylläpito. Niiden päälle opiskelin ohessa vielä IT-insinööriksi.”
Ari ehti tehdä Ylellä liki 30-vuotisen uran siirtyessään Studioteciin. Asemapaikka Studiotecissä ei ollut kuitenkaan koskaan Espoon Viherlaakso, vaan Arin asuinkunta Nilsiä, josta käsin oli oikeastaan näppärää hoitaa tehtäviä, jotka ulottuivat eri puolille maata.
”Toimin urani aikana pääasiassa broadcast-sektorilla, ja tullessani alalle digitaalitekniikka teki vasta tuloaan”, Ari pohtii AV-alan muutoksia vuosikymmenien varrella.
”Kela- ja moniraitanauhureissa oli paljon mekaniikkaa, mikä vaati säännöllistä huoltamista ja säätämistä. TV-studioiden katodisädeputkeen perustuvia kameroita täytyi pitää aluksi tunti ’tyhjäkäynnillä’, ennen kuin pystyi säätämään kuvan geometrian kohdalleen, ja päästiin kuvaamaan.”
Sitten digitaalitekniikka mullisti alan, ja samalla huollon ja ylläpidon osaamisvaatimukset.
”Sitten tuli audion siirto tietoverkkoja hyödyntäen, ja siirtoprotokollien ja verkkojen kehittyessä myös mobiiliteknologia on mahdollistanut korkealaatuisen audio- ja videosiirron. Viime aikoina alaa on vallannut myös tuotannon kannalta paikasta riippumaton pilvipalvelutekniikka. Ajan oloon ollaan menty selkeästi kohti kokonaisratkaisuja. Järjestelmien monimutkaistuessa asiakas haluaa valmiita ratkaisuja ja hyvää palvelua alusta loppuun – suunnittelusta ylläpitoon.”
Vaikka kilpailu alalla on koventunut ja alaa ovat sen rinnalla kurittaneet ankarat koronavuodet, Ari uskoo että ollaan menossa kohti parempia aikoja. Studioteciä Ari kehuu muun muassa siitä, että niin isossa AV-talossa kaikki osaavat ja haluavat työskennellä saumattomasti yhteisen asian eteen.
”Nostan hattua myös Stuten johtoryhmälle siitä, että työntekijöistä pidettiin kiinni myös taloudellisesti vaikeina korona-aikoina.”
Huomisen haasteista Ari toteaa, että median kenttä on pirstaloitunut ja sosiaalisen median aikana kuka tahansa, jolla on älypuhelin, voi tuottaa sisältöä eri välineisiin.
”Vauhti on kova ja vaatii jatkuvaa trendien seuraamista ja nopeaa sopeutumista. Toisaalta perinteisellä AV-puolella on tulevaisuudessa odotettavissa pulaa osaajista.”
Ari muistaa ensimmäisen Studiotecissä tekemänsä hankkeen kirkkaasti.
”Se oli iso avaimet käteen -projekti, jossa piti tehdä asiakkaalle 30 radiostudiota kahden vuoden aikana eri paikkakunnille Kotkasta Utsjoelle. Se oli logistisesti ja aikataulullisesti haastavaa. Hoidin suunnittelun, projektin vetämisen sekä käyttöönoton koulutuksineen. Kaikki yksiköt valmistuivat ajallaan ja pysyivät budjetissa. Kaupungeissa ehdin nähdä vain studion ja hotellihuoneen. Välillä piti oikein miettiä missä kaupungissa oltiin”, Ari muistelee unohtumatonta ensiprojektiaan.
Toinen mieleenpainuva projekti on viime ajoilta. Sekin oli maanlaajuinen ja yli vuoden mittainen – mutta hyvin kireästi aikataulutettu.
”Vaikeuskerrointa nosti juuri alkanut koronavirusepidemia ja hallituksen määräämä maakuntien välinen lockdown. Kun raskaan työviikon jälkeen palasin kotiin, niin mahdollisen virustartunnan vuoksi jouduin olemaan viikonloput karanteenissa rantasaunassa, jonka kuistille vaimo toi ruuan kuin ulkoruokinnassa konsanaan. Jälkeenpäin tästä on vitsailtu vaimon kanssa, mutta silloin ei paljon naurattanut.”
Kolmas projekti on jäänyt mieleen siitä, että alusta asti kaikki alkoi mennä jotenkin pieleen.
”Asiakkaan radiotoimitus oli muuttamassa uusiin tiloihin ja asiakas oli rohkeasti ehtinyt sanoa entisen kiinteistön vuokrasopimuksen irti. Mutta laitetoimittajan lähetys oli jäänyt seikkailemaan Heathrow'n lentoasemalle, eikä kukaan tiennyt milloin tavara saadaan Suomeen. Yliheittopäivä lähestyi eikä laitteita kuulunut. Projekti oli pahaksi onneksi vieläpä ensimmäinen, jossa audion siirtoon oli tarkoitus käyttää Dante-verkkoa AoIP-tekniikan välityksellä – ja ne puuttuvat laitteet liittyivät tietysti tähän verkkoon!”
Kaksi viikkoa putkeen pitkää päivää tehden Ari sai kikkailtua väliaikaisen ratkaisun niin, että lähetykset uusista tiloista saatiin lopulta lähtemään suunnitelman mukaisesti. Muutaman viikon päästä matkalle kadonneet laitteet saapuivat maahan, ja tehtiin uusi yliheitto.
”Muistan ikuisesti tunnelman, kun ajelin kesäillan kauniissa, laskevassa auringossa kotia kohti todella väsyneenä – mutta onnellisena.”
Arille työ broadcast-teknologian parissa niin Studiotecissä kuin aiemmalla työuralla ei ole ollut koskaan ”vain työtä”.
”Olen pitänyt haasteista ja ne ovat saaneet minut syttymään aina uudestaan. Innostun töistä vaimon mielestä liikaakin. Kun usein iltaisinkin tuli ratkottua työongelmia läppärillä, niin nettiselaimeeni oli Ilta-Sanomien sivu valmiiksi ladattuna siltä varalta, että klikkasin sen esiin, jos vaimo sattuisi olkapään taakse kurkistamaan, etten tee taas töitä vapaa-ajalla.”
Ari aloittaa eläkepäivänsä kesäkuun 2022 alussa 64-vuotiaana – erittäin nuorekkaana ja hyväkuntoisena.
”Niin kliseinen sanonta kuin ’ikä on vain numero’ onkin – niin se on silti totta. Eli pitää vain yrittää säilyttää nuoruuden into ja uteliaisuus eikä pysähtyä, vaikka ne numerot kasvavat. Jätän urani alalla hyvillä mielin, sillä olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä hyvissä työpaikoissa. Toivotaan, että jäljiltäni aukeaviin tehtäviin saadaan rekrytoitua tämän päivän innokkaita, uusia osaajia.”
Eläkkeelle lähtiessään Ari uskoo saaneensa siirrettyä tietoa seuraajilleen perinnöksi.
”Olen pyrkinyt jakamaan oikeaa asennetta esimerkiksi Studiotecin loistavalle broadcast-ylläpitotiimille ja olen vakuuttunut, että ainakin siellä osaamista ja vastuunkantoa riittää niin, että hommat hoituu.”
Mutta nyt Arin ei tarvitse enää työhuolia kantaa, eikä pitää iltapäivälehden sivua koneella auki silmänlumeeksi. Tiiviin työuran jälkeen Ari odottaa innolla, että ehtii taas jatkaa rakasta harrastustaan rumpujensoittoa. Myös purjelautailu pitkin järvenselkää lämpiminä ja tuulisina kesäpäivinä on ihan parasta.
Ja jäähän nyt aikaa perheellekin, johon kuuluu käsityöalan taitajana tunnettu vaimo Arja, kolme aikuista lasta sekä ukkinsa sydämen sulattaneet 2,5-vuotiaat kaksostytöt.
Mutta ei Ari taida kuitenkaan malttaa kokonaan jättää teknologiaakaan.
”Olen innokas remontoija ja rakentaja. Suunnitteilla on esimerkiksi ikioma eläkeläisen kotistudio”, Ari paljastaa.
Studiotecin työntekijät kiittävät Aria menneistä vuosista ja toivottavat leppoisia eläkepäiviä!
